fala

Katso myös: Fala

fala (9)

1. galego-portugalista haarautunut romaaninen kieli (kielitunnus: fax)

• IPA: /ˈfɑlɑ/
• tavutus: fa‧la

fala f.

1. puhuminen, puhe

fala

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä falar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä falar

fala f. (ei monikkoa)

1. falan kieli

fala f. (monikko falas)

1. mikä tahansa kieli tai sellaisen variantti, varsinkin alueellinen tai vähemmistön käyttämä

• IPA: /ˈfala/

fala

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä falal
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä falal

fala

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta fuil

fala m.

1. puhuminen, puhetaito
2. kieli (informaatiojärjestelmä)
3. murre
4. sosiolekti
5. galego
6. falan kieli
7. puhe, puheenvuoro
8. kielellinen ilmaus

• IPA: /ˈfala̝/

fala f.

1. kertomus, tarinan juoni

• IPA: /ˈfala/

• tavutus: fa‧la

• samanmerkityksisestä latinan sanasta fābula

fala f.

1. närkästys
2. kauna
3. vihanpito
4. pahansuopuus

• (Aran) /ˈfˠɑlə/
• (Cois Fharraige, Mayo, Ulster) /ˈfˠalˠə/, /ˈfˠal̪ˠə/
• (Munster) /ˈfˠɑl̪ˠə/

• keski-iirin sanasta fola (’kauna’)

fala

1. (taivutusmuoto) monikon genetiivin epämääräinen muoto sanasta falur

fala f. (monikko fale[luo])

1. piiritystorni

fala f. (1)

1. piiritystorni

• IPA: /ˈfala/

• tavutus: fa‧la

• etruskin sanasta 𐌚𐌀𐌋𐌀

• phala

fala f.

1. puhuminen, puhetaito
2. puhe, puheenvuoro

• IPA: /ˈfalɐ/

• tavutus: fa‧la

• siirtymälaina galego-portugalista

• (vanhentunut) falla

fala

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä falar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä falar

fala f.

1. (myös kuvaannollisesti) aalto

• IPA: /ˈfala/
• (alueellinen) /ˈfɒla/

• tavutus: fa‧la

fala

1. (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin määräinen muoto sanasta fală
2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin määräinen muoto sanasta fală

• IPA: [ˈfala]

fala fala

1. (taivutusmuoto) yksikön yleissuvun heikko muoto sanasta fal
2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko muoto sanasta fal
3. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta fal

fála f. (kyrillinen фала)

1. (puhekieltä) rinnakkaismuoto sanasta hvála

• IPA: /fǎːla/

• tavutus: fa‧la

fala

1. (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin yksikön 3. persoonan possessiivimuoto sanasta fal