clamer

clāmer

1. (taivutusmuoto) passiivin konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä clāmō

clamer (1., taivutus)

1. julistaa, vakuuttaa

   L'opposante birmane Aung San Suu Kyi a clamé son innocence.

• clamer Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)