biitti
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (slangia) rytmi
- Siinä yhdessä automainoksessa on hyvä biitti.
- (slangia) nuuska
- Kovien treenien jälkeen heitän yleensä biitin huuleen.
- (slangia) palanen, yksittäinen kappale
- Voisitko irrottaa siitä sellaisen pienen biitin?
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈbiːt̪ːi/
- tavutus: biit‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | biitti | biitit |
| genetiivi | biitin | biittien (biittein) |
| partitiivi | biittiä | biittejä |
| akkusatiivi | biitti; biitin |
biitit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | biitissä | biiteissä |
| elatiivi | biitistä | biiteistä |
| illatiivi | biittiin | biitteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | biitillä | biiteillä |
| ablatiivi | biitiltä | biiteiltä |
| allatiivi | biitille | biiteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | biittinä | biitteinä |
| translatiivi | biitiksi | biiteiksi |
| abessiivi | biitittä | biiteittä |
| instruktiivi | – | biitein |
| komitatiivi | – | biitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | biiti- | |
| vahva vartalo | biitti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- biitti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C