ara

Katso myös: Ara, ARA, åra, ära, Ära

ara (9)

1. varsinaisiin papukaijoihin lukeutuvaan Keski- ja Etelä-Amerikassa elävään sukuun (Ara) kuuluva lintu

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ara	arat
genetiivi	aran	arojen (arain)
partitiivi	araa	aroja
akkusatiivi	ara; aran	arat
sisäpaikallissijat
inessiivi	arassa	aroissa
elatiivi	arasta	aroista
illatiivi	araan	aroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aralla	aroilla
ablatiivi	aralta	aroilta
allatiivi	aralle	aroille
muut sijamuodot
essiivi	arana	aroina
translatiivi	araksi	aroiksi
abessiivi	aratta	aroitta
instruktiivi	–	aroin
komitatiivi	–	aroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ara-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

vrt. tieteellinen nimi < tupin onomatopoeettinen ará' ^[1]

• substantiivit: aranen, aratti

bolivianara, brasilianara, haitinara, hyasinttiara, indigoara, joikuara, panamanara, parananara, pikkuara, puna-ara, savanniara, sepelara, siniara, sinikelta-ara, sinikurkkuara, sinipääara, smaragdiara, vihersiipiara

ara f. (monikko aras)

1. alttari

• altar

ara m. (monikko aras)

1. (amerikanespanjaa) arapapukaija

ara f. (monikko are[luo])

1. ara

ara yl. (yks. määr. araen [luo], mon. epämäär. araer [luo], mon. määr. araerne [luo])

1. ara

ara

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta arg