säädös
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]säädös (39)
- (oikeustiede) julkista valtaa käyttävän luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön antama kirjallinen, pätevä määräys säännöistä
- Suomessa tyypillisiä säädöksiä ovat perustuslaki, laki ja asetus.
- ylemmänasteinen säädös, alemmanasteinen säädös
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsæːdøs/
- tavutus: sää‧dös
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | säädös | säädökset |
| genetiivi | säädöksen | säädösten säädöksien |
| partitiivi | säädöstä | säädöksiä |
| akkusatiivi | säädös; säädöksen |
säädökset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | säädöksessä | säädöksissä |
| elatiivi | säädöksestä | säädöksistä |
| illatiivi | säädökseen | säädöksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | säädöksellä | säädöksillä |
| ablatiivi | säädökseltä | säädöksiltä |
| allatiivi | säädökselle | säädöksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | säädöksenä | säädöksinä |
| translatiivi | säädökseksi | säädöksiksi |
| abessiivi | säädöksettä | säädöksittä |
| instruktiivi | – | säädöksin |
| komitatiivi | – | säädöksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | säädökse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
säädös- | |