rapu
 |
Suomi
Substantiivi
- jonkin rapuihin kuuluva, vedessä elävä äyriäisten heimon kymmenjalkaisten lahkoon kuuluva äyriäinen. Ravuilla on kookkaat sakset ja kitiinikuori.
- jokirapu Astacus fluviatilis, Suomessa myös täplärapu
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rapu | ravut |
| genetiivi | ravun | rapujen |
| partitiivi | rapua | rapuja |
| akkusatiivi | rapu; ravun |
ravut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ravussa | ravuissa |
| elatiivi | ravusta | ravuista |
| illatiivi | rapuun | rapuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ravulla | ravuilla |
| ablatiivi | ravulta | ravuilta |
| allatiivi | ravulle | ravuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rapuna | rapuina |
| translatiivi | ravuksi | ravuiksi |
| abessiivi | ravutta | ravuitta |
| instruktiivi | – | ravuin |
| komitatiivi | – | rapuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ravu- | |
| vahva vartalo | rapu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
Liittyvät sanat
Johdokset
- verbit: ravustaa
Aiheesta muualla
- rapu Kielitoimiston sanakirjassa