konsuli
Suomi
Substantiivi
konsuli (6)
- virkamies, joka kuuluu ulkomaanedustukseen ja joka mm. valvoo maansa kauppaetuja
- (historia) Rooman tasavallan kahden korkeimman virkamiehen nimitys
- (historia) Ranskan tasavallan kolmen korkeimman virkamiehen nimitys 1799–1804
Ääntäminen
- IPA: /ˈkonsuli/
- tavutus: kon‧su‧li
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | konsuli | konsulit |
| genetiivi | konsulin | konsulien konsuleiden konsuleitten |
| partitiivi | konsulia | konsuleita konsuleja |
| akkusatiivi | konsuli; konsulin |
konsulit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | konsulissa | konsuleissa |
| elatiivi | konsulista | konsuleista |
| illatiivi | konsuliin | konsuleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | konsulilla | konsuleilla |
| ablatiivi | konsulilta | konsuleilta |
| allatiivi | konsulille | konsuleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | konsulina | konsuleina |
| translatiivi | konsuliksi | konsuleiksi |
| abessiivi | konsulitta | konsuleitta |
| instruktiivi | – | konsulein |
| komitatiivi | – | konsuleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | konsuli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
Liittyvät sanat
Johdokset
- substantiivit: konsulaatti
Yhdyssanat
Aiheesta muualla
- konsuli Kielitoimiston sanakirjassa