[go: up one dir, main page]

Siirry sisältöön

eristin

Wikisanakirjasta
Versio hetkellä 17. heinäkuuta 2016 kello 11.28 – tehnyt HunsBot (keskustelu | muokkaukset) (Suomi: : Substantiivi: +Aiheesta muualla: Kielitoimiston sanakirja)

Suomi

Substantiivi

  1. eristämiseen käytettävä laite tai osa
    Eristimen päätehtävä on kannatella aitauslankaa, -nauhaa tai -köyttä ja estää virtaa vuotamasta aitauspylvästä pitkin maahan. (ransuco.fi)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eristin eristimet
genetiivi eristimen eristimien
eristinten
partitiivi eristintä eristimiä
akkusatiivi eristin;
eristimen
eristimet
sisäpaikallissijat
inessiivi eristimessä eristimissä
elatiivi eristimestä eristimistä
illatiivi eristimeen eristimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi eristimellä eristimillä
ablatiivi eristimeltä eristimiltä
allatiivi eristimelle eristimille
muut sijamuodot
essiivi eristimenä
(eristinnä)
eristiminä
translatiivi eristimeksi eristimiksi
abessiivi eristimettä eristimittä
instruktiivi eristimin
komitatiivi eristimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo eristime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
eristin-

Etymologia

sana eristää + johdin [[-{{{4}}}#Suomi|-{{{4}}}]]

Käännökset

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

läpivientieristin, sähköeristin, sähköneristin

Aiheesta muualla

  • eristin Kielitoimiston sanakirjassa