[go: up one dir, main page]

Finnish

edit

Etymology

edit

From Latin correlātus, past participle of correferō, via some of its descendants in the European languages.

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /ˈkorːelɑːtːi/, [ˈko̞rːe̞ˌlɑ̝ːt̪ːi]
  • Rhymes: -ɑːtːi
  • Hyphenation(key): kor‧re‧laat‧ti

Noun

edit

korrelaatti

  1. (grammar) correlate, antecedent

Declension

edit
Inflection of korrelaatti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)
nominative korrelaatti korrelaatit
genitive korrelaatin korrelaattien
partitive korrelaattia korrelaatteja
illative korrelaattiin korrelaatteihin
singular plural
nominative korrelaatti korrelaatit
accusative nom. korrelaatti korrelaatit
gen. korrelaatin
genitive korrelaatin korrelaattien
partitive korrelaattia korrelaatteja
inessive korrelaatissa korrelaateissa
elative korrelaatista korrelaateista
illative korrelaattiin korrelaatteihin
adessive korrelaatilla korrelaateilla
ablative korrelaatilta korrelaateilta
allative korrelaatille korrelaateille
essive korrelaattina korrelaatteina
translative korrelaatiksi korrelaateiksi
abessive korrelaatitta korrelaateitta
instructive korrelaatein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of korrelaatti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)

Further reading

edit