karkaisu

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

karkaista +‎ -u

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkɑrkɑi̯su/, [ˈkɑ̝rkɑ̝i̯s̠u]
  • Rhymes: -ɑrkɑisu
  • Hyphenation(key): kar‧kai‧su

Noun

[edit]

karkaisu

  1. (metallurgy) quenching
  2. (proscribed) Synonym of karaisu

Declension

[edit]
Inflection of karkaisu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative karkaisu karkaisut
genitive karkaisun karkaisujen
karkaisuiden
karkaisuitten
partitive karkaisua karkaisuja
karkaisuita
illative karkaisuun karkaisuihin
singular plural
nominative karkaisu karkaisut
accusative nom. karkaisu karkaisut
gen. karkaisun
genitive karkaisun karkaisujen
karkaisuiden
karkaisuitten
partitive karkaisua karkaisuja
karkaisuita
inessive karkaisussa karkaisuissa
elative karkaisusta karkaisuista
illative karkaisuun karkaisuihin
adessive karkaisulla karkaisuilla
ablative karkaisulta karkaisuilta
allative karkaisulle karkaisuille
essive karkaisuna karkaisuina
translative karkaisuksi karkaisuiksi
abessive karkaisutta karkaisuitta
instructive karkaisuin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of karkaisu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds
[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]