[go: up one dir, main page]

Substantiivi

muokkaa

voivottelu (2)

  1. voivotteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋoi̯ʋot̪ˌt̪elu/
  • tavutus: voi‧vot‧te‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi voivottelu voivottelut
genetiivi voivottelun voivottelujen
voivotteluiden
voivotteluitten
partitiivi voivottelua voivotteluita
voivotteluja
akkusatiivi voivottelu;
voivottelun
voivottelut
sisäpaikallissijat
inessiivi voivottelussa voivotteluissa
elatiivi voivottelusta voivotteluista
illatiivi voivotteluun voivotteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi voivottelulla voivotteluilla
ablatiivi voivottelulta voivotteluilta
allatiivi voivottelulle voivotteluille
muut sijamuodot
essiivi voivotteluna voivotteluina
translatiivi voivotteluksi voivotteluiksi
abessiivi voivottelutta voivotteluitta
instruktiivi voivotteluin
komitatiivi voivotteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo voivottelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbi voivotella + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa