uoma
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- veden virtaustaan varten maanperään kovertama ura
- uurros, ura, avattu reitti, tehty syvennys
- Talvisin alukset kulkevat pitkin jäänmurtajan avaamaa uomaa.
- (kuvaannollisesti) asioiden vakiintunut suunta tai säännöllinen kulku
- Niin elämä asettui taas uomaansa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈuomɑ/
- tavutus: uo‧ma
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | uoma | uomat |
genetiivi | uoman | uomien (uomain) |
partitiivi | uomaa | uomia |
akkusatiivi | uoma; uoman |
uomat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | uomassa | uomissa |
elatiivi | uomasta | uomista |
illatiivi | uomaan | uomiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | uomalla | uomilla |
ablatiivi | uomalta | uomilta |
allatiivi | uomalle | uomille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | uomana | uomina |
translatiivi | uomaksi | uomiksi |
abessiivi | uomatta | uomitta |
instruktiivi | – | uomin |
komitatiivi | – | uomine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | uoma- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaajokiuoma, sivu-uoma, puronuoma, pääuoma, lasku-uoma, valtauoma, vedenuoma, vesiuoma
Aiheesta muualla
muokkaaSubstantiivi
muokkaauoma (10)
- vuoma, suuri puuton suo
Etymologia
muokkaasaamelainen laina[2]
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.