[go: up one dir, main page]

Substantiivi

muokkaa

tulppaani (6)[1]

  1. kauniiden kukkien takia viljelty liljakasveihin kuuluva Tulipa-suvun sipulikasvi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ulpːɑːni/
  • tavutus: tulp‧paa‧ni

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tulppaani tulppaanit
genetiivi tulppaanin tulppaanien
tulppaaneiden
tulppaaneitten
partitiivi tulppaania tulppaaneita
tulppaaneja
akkusatiivi tulppaani;
tulppaanin
tulppaanit
sisäpaikallissijat
inessiivi tulppaanissa tulppaaneissa
elatiivi tulppaanista tulppaaneista
illatiivi tulppaaniin tulppaaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tulppaanilla tulppaaneilla
ablatiivi tulppaanilta tulppaaneilta
allatiivi tulppaanille tulppaaneille
muut sijamuodot
essiivi tulppaanina tulppaaneina
translatiivi tulppaaniksi tulppaaneiksi
abessiivi tulppaanitta tulppaaneitta
instruktiivi tulppaanein
komitatiivi tulppaaneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tulppaani-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Hollannin vanhoista muodoista tulpaan, tulipan, ranskan tulipe tai italian tulipa/tulipano kautta turkin ’turbaania’ tarkoittavasta sanasta tülbent. Kasvin eurooppaan tuonut Aughier Ghislen de Busbecq on mahdollisesti ymmärtänyt kasvin kuvailemiseen käytetyn sanan sen turkinkieliseksi nimeksi.[2]

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tulppaani Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Tulppaani. Kotimaisten kielten keskus
  • Artikkeli 4824 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

muokkaa

tulppaani

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta tulppa
  2. (taivutusmuoto) yksikön illatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta tulppa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.