tutkia

tutkia

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta tutka

   Puolustusvoimat osti tutkia, tykkejä ja tankkeja.

tutkia (61) (taivutus[luo])

1. perehtyä johonkin asiaan, ottaa jostakin selvää

   Minun täytyy tutkia tätä asiaa tarkemmin.

2. tehdä selvitys jonkun kunnosta tai terveydentilasta

   Tutki potilas onnettomuuspaikalla vaatteita riisumatta.

   Tutkittuaan potilaan lääkäri päättää tarvittavista hoitotoimenpiteistä.

3. harjoittaa tieteellistä tutkimusta

   CERNissä tutkitaan ydinfysiikkaa.

• IPA: /ˈt̪ut̪kiɑˣ/
• tavutus: tut‧ki‧a

• substantiivit: tutkija, tutkiminen, tutkimus, tutkinta, tutkinto
• verbit: tutkiskella, tutkistella, tutkittaa, tutkituttaa

• Ensin tutkitaan, sitten hutkitaan.
  1. pitää osoittaa syllisyys ennen rankaisemista

• tutkia Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 3221, 3623, 3736, 850, 855 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa