tippua

tippua (52-B) (taivutus[luo])^[1]

1. tihkua nestettä muodostaen yksittäisiä pisaroita, pudota pisaroina, pudotella pisaroita

   Pisarat tippuvat räystäältä.

   Räystäät tippuvat keväällä.

   Hana tippuu.

2. pudota, karista, varista (puhuttaessa osasta massaa tai aineesta)

   Lehdet tippuvat.

   Katosta tippui rappaus.

   maahan tippuneet omenat

3. (arkikieltä, yksittäisestä esineestä) pudota, tipahtaa
4. (arkikieltä) laskea (numeroarvoista, hinnasta)

   Sähköautojen hinnat tippuivat rajusti.

   Nesteen kurssi on tippunut 25,07 euroon. (kauppalehti.fi)

5. (arkikieltä) poistua (markkinoilta, pelistä)

   Jos juoksee väärälle viivalle, tippuu pelistä.

6. (kuvaannollisesti) antaa

   Ei tipu!

• IPA: /ˈt̪ipːuɑˣ/
• tavutus: tip‧pu‧a

• tiputus, tippa, tippukivi

• substantiivit: tippuminen
• verbit: tipahtaa, tiputtaa

• tippua Kielitoimiston sanakirjassa
• ”Tippuuko” taso? , Kielikello 1/2006