[go: up one dir, main page]

Katso myös: tera, tera-, Terä

Substantiivi

muokkaa

terä (10)

  1. teräaseen tai työkalun terävä, leikkaava reuna
  2. kokonaisuudessaan teräaseen tai työkalun osa, jossa on edellä mainittu teroitettu reuna tai pistävä kärki

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪eræ/
  • tavutus: te‧rä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi terä terät
genetiivi terän terien
(teräin)
partitiivi terää teriä
akkusatiivi terä;
terän
terät
sisäpaikallissijat
inessiivi terässä terissä
elatiivi terästä teristä
illatiivi terään teriin
ulkopaikallissijat
adessiivi terällä terillä
ablatiivi terältä teriltä
allatiivi terälle terille
muut sijamuodot
essiivi teränä terinä
translatiivi teräksi teriksi
abessiivi terättä terittä
instruktiivi terin
komitatiivi terine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo terä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

höylänterä, irtoterä, jalkaterä, jyrsinterä, kairanterä, kaiverrusterä, katkaisuterä, keihäänterä, kesäterä, kirveenterä, kumiterä, kuokanterä, kynänterä, käsiterä, leikkuuterä, lisäterä, partakoneenterä, partaterä, poranterä, puukonterä, pyöröterä, raastinterä, sahanterä, silmäterä, sisäterä, sukanterä, talttaterä, tasoitusterä, teräaine, teräakseli, teräase, teräesine, teräkalu, teräketju, teräkiekko, teräkunto, terälehti, terämetalli, teränpidike, teränpidin, teränsuojus, teränsuu, teräosa, teräsärmä, teräsävel, terätanko, terätappi, terätehdas, terätela, terätuki, terätyyppi, terätyökalu, terätähti, terävarsi, tuliterä, ulkoterä, veitsiterä, viikatteenterä

Idiomit

muokkaa
  • menettää parhaan teränsä

Aiheesta muualla

muokkaa
  • terä Kielitoimiston sanakirjassa
  • terä Tieteen termipankissa