rapu
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- jonkin rapuihin kuuluva, vedessä elävä äyriäisten heimon kymmenjalkaisten lahkoon kuuluva äyriäinen. Ravuilla on kookkaat sakset ja kitiinikuori.
- jokirapu Astacus fluviatilis, Suomessa myös täplärapu
- (astrologia) eläinradan neljäs horoskooppimerkki, joka vastaa väliä [90°, 120°) ekliptikaalista pituutta; Auringon ollessa tässä merkissä (21.6. – 22.7.) syntynyt henkilö
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrɑpu/
- tavutus: ra‧pu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rapu | ravut |
| genetiivi | ravun | rapujen |
| partitiivi | rapua | rapuja |
| akkusatiivi | rapu; ravun |
ravut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ravussa | ravuissa |
| elatiivi | ravusta | ravuista |
| illatiivi | rapuun | rapuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ravulla | ravuilla |
| ablatiivi | ravulta | ravuilta |
| allatiivi | ravulle | ravuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rapuna | rapuina |
| translatiivi | ravuksi | ravuiksi |
| abessiivi | ravutta | ravuitta |
| instruktiivi | – | ravuin |
| komitatiivi | – | rapuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ravu- | |
| vahva vartalo | rapu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa[3] horoskooppimerkki: Kravun tähdistöstä
Käännökset
muokkaa1. eläin
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: ravustaminen, ravustus
- verbit: ravustaa
Yhdyssanat
muokkaaerakkorapu, jokirapu, katkarapu, keisarirapu, kivirapu, kuningasrapu, loistorapu, nousurapu, rapuhaukka, rapujuhlat, rapukastike, rapukauluri, rapukausi, rapukeitto, rapulokki, rapumerta, rapurutto, rapuveitsi, rapuvihertäjä, rapuvoi, ravunkivi, ravunpyrstö, ravunpyydys, ravunpyynti, ravunviljely, taskurapu, täplärapu
Aiheesta muualla
muokkaa- rapu Kielitoimiston sanakirjassa