rakas

rakas (41-A) (komparatiivi rakkaampi, superlatiivi rakkain) (taivutus[luo])

1. sellainen, joka on rakkauden kohteena, erityisen pidetty, monesti myös palvottu

   Tarja sinä rakas, ikävä on mulla (Tarja sinä rakas, Kake Randelin)

• IPA: /ˈrɑkɑs/
• tavutus: ra‧kas

Laina kantagermaanisesta sanasta *frakaz ‘ahne’, ‘himokas’.

• substantiivit: rakkaus

eläinrakas, itserakas, lapsirakas

askar, raksa, sarka

• rakas Kielitoimiston sanakirjassa

rakas (41)

1. henkilö, joka on toisen rakkauden kohde (käytetään tavallisesti puhutteluissa)

   Tee minulle voileipä, rakas!

   Kirjoitin kirjeen rakkaalleni.

• (puhekieltä) raksu
• armas, kulta, lemmitty, mielitietty, rakastettu

• rakas Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 169 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

rakas

1. (taivutusmuoto) passiivin infinitiivi verbistä raka
2. (taivutusmuoto) passiivin preesensmuoto verbistä raka