peine

peine m. (monikko peines)

1. kampa

peine f. (monikko peines [luo])

1. ahdinko, kärsimys, mielipaha, suru, tuska
2. (oikeustiede) tuomio

• à peine

• peine Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

peine

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä peiner
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä peiner
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä peiner
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä peiner
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä peiner