palkki
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (sahatavara) neljältä sivulta sahattua järeää sahatavaraa, jonka leveyden ja paksuuden ero on yli 25 mm; yleisemmin mikä tahansa jykevä puutavara
- (rakennusala) vaakasuora tai kalteva rakennusosa, jonka tehtävä on kannatella ylempiä rakenteita
- puupalkki, teräspalkki, betonipalkki, sillan kannatinpalkki
- (musiikki) nuotteja yhdistävä vaakasuora tai kalteva viiva, jonka tarkoitus on selventää nuottikuvaa
- (heraldiikka) kilven vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan kulkeva leveähkö nauha
- (typografia) suorakaiteen muotoinen graafinen elementti
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpɑlkːi/
- tavutus: palk‧ki
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | palkki | palkit |
| genetiivi | palkin | palkkien (palkkein) |
| partitiivi | palkkia | palkkeja |
| akkusatiivi | palkki; palkin |
palkit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | palkissa | palkeissa |
| elatiivi | palkista | palkeista |
| illatiivi | palkkiin | palkkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | palkilla | palkeilla |
| ablatiivi | palkilta | palkeilta |
| allatiivi | palkille | palkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | palkkina | palkkeina |
| translatiivi | palkiksi | palkeiksi |
| abessiivi | palkitta | palkeitta |
| instruktiivi | – | palkein |
| komitatiivi | – | palkkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | palki- | |
| vahva vartalo | palkki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaRuotsin balk
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: palkisto
Yhdyssanat
muokkaaaluspalkki, betonipalkki, kannatinpalkki, kattopalkki, laattapalkki, liimapuupalkki, niskapalkki, palkkikatto, palkkipuu, poikittaispalkki, putkipalkki, puupalkki, runkopalkki, siltapalkki, sisustuspalkki, tehtäväpalkki, teräsbetonipalkki, teräspalkki, tukipalkki, uretaanipalkki
Anagrammit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- palkki Kielitoimiston sanakirjassa