pakkokeino
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapakkokeino
- (oikeustiede) henkilön vapauksiin kajoavia keinoja, joista henkilö ei voi kieltäytyä; esimerkiksi rikoksen selvittämiseksi, rikosprosessin häiriöttömyyden turvaamiseksi ja rikollisen toiminnan jatkamisen estämiseksi; määritelty pakkokeinolaissa
- Vangitseminen on ankarin pakkokeino ja siitä päättää tuomioistuin.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpɑkːoˌkei̯no/
- tavutus: pak‧ko‧kei‧no
Etymologia
muokkaayhdyssana sanoista pakko ja keino
Liittyvät sanat
muokkaaAlakäsitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- pakkokeino Kielitoimiston sanakirjassa