[go: up one dir, main page]

Substantiivi

muokkaa

pakkokeino

  1. (oikeustiede) henkilön vapauksiin kajoavia keinoja, joista henkilö ei voi kieltäytyä; esimerkiksi rikoksen selvittämiseksi, rikosprosessin häiriöttömyyden turvaamiseksi ja rikollisen toiminnan jatkamisen estämiseksi; määritelty pakkokeinolaissa
    Vangitseminen on ankarin pakkokeino ja siitä päättää tuomioistuin.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑkːoˌkei̯no/
  • tavutus: pak‧ko‧kei‧no

Etymologia

muokkaa

yhdyssana sanoista pakko ja keino

Liittyvät sanat

muokkaa
Alakäsitteet
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa