suunta

suunta (10)

1. tavoitteena tai kohteena oleva konkreettinen tai kuvaannollinen sijainti, asema tai tila suhteessa vallitsevaan

• IPA: /ˈsuːnt̪ɑ/
• tavutus: suun‧ta

• alas, eteen, sivuun, taakse, ylös
• taho

• adjektiivit: suunnallinen, suunnaton
• adverbit: suunnatta, suunnittain, suuntaisesti
• substantiivit: suunnikas, suunnistaja, suunnistaminen, suunnistus, suuntaaja
• verbit: suunnata, suunnistaa, suuntautua, suuntia

aatesuunta, ajatussuunta, ajosuunta, alasuunta, ampumasuunta, antennisuunta, eteläsuunta, etenemissuunta, etusuunta, halkeamissuunta, ilmansuunta, iskusuunta, itäsuunta, kaakkoissuunta, kasvusuunta, kehityssuunta, kiertosuunta, koillissuunta, kompassisuunta, kulkusuunta, kylkisuunta, käyntisuunta, kääntymissuunta, kääntösuunta, laskusuunta, lentosuunta, leveyssuunta, liikesuunta, lohkeamissuunta, lounaissuunta, luoteissuunta, lähestymissuunta, lähtösuunta, makusuunta, menosuunta, mielipidesuunta, muotisuunta, myötäsuunta, noususuunta, opintosuunta, oppisuunta, perussuunta, peräsuunta, pitkittäissuunta, pituussuunta, pohjoissuunta, poikittaissuunta, poikkisuunta, pystysuunta, pyörimissuunta, pääsuunta, rintamasuunta, sivusuunta, suunnanmuutos, suunnanmääritys, suunnannäyttäjä, suunta-antenni, suuntaero, suuntakehä, suuntakiista, suuntakulma, suuntakuvio, suuntamerkki, suuntamikrofoni, suuntanumero, suuntanuoli, suuntapiirrin, suuntataju, suuntaura, suuntavaihtelu, suuntavaikutelma, suuntavaikutus, suuntavaisto, suuntavakaa, suuntavakaus, suuntaviitta, suuntaviiva, suuntavilkku, syvyyssuunta, taidesuunta, takasuunta, tulosuunta, tuotantosuunta, tuulensuunta, tyylisuunta, uskonsuunta, vaakasuunta, vaikutussuunta, vastakkaissuunta, vastasuunta, vetosuunta, yläsuunta, äärisuunta

• saada suunniltaan saada raivostumaan

• suunta Kielitoimiston sanakirjassa