miimikko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- mimiikan toteuttaja, taitaja ja käyttäjä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmiːmikːo/
- tavutus: mii‧mik‧ko
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | miimikko | miimikot |
genetiivi | miimikon | miimikoiden miimikoitten miimikkojen |
partitiivi | miimikkoa | miimikkoja miimikoita |
akkusatiivi | miimikko; miimikon |
miimikot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | miimikossa | miimikoissa |
elatiivi | miimikosta | miimikoista |
illatiivi | miimikkoon | miimikkoihin miimikoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | miimikolla | miimikoilla |
ablatiivi | miimikolta | miimikoilta |
allatiivi | miimikolle | miimikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | miimikkona | miimikkoina miimikoina |
translatiivi | miimikoksi | miimikoiksi |
abessiivi | miimikotta | miimikoitta |
instruktiivi | – | miimikoin |
komitatiivi | – | miimikkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | miimiko- | |
vahva vartalo | miimikko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- miimikko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A