mieletön

mieletön (34-C) (komparatiivi mielettömämpi, superlatiivi mielettömin) (taivutus[luo])

1. absurdi, järjetön, järjenvastainen; mieltä vailla; sellainen, jolla ei ole mieltä

   Aivan mieletön väite.

   mieletöntä väkivaltaa

2. (arkikieltä) huikea; suunnaton, tavaton

   Aivan mieletön fiilis!

   Toi sun maalauksesi on aivan mieletön! Se on niin hieno, ettei sitä voi oikein käsittää.

   mieletön määrä

• IPA: /ˈmie̯let̪øn/
• tavutus: mie‧le‧tön

sanan mieli vartalosta miele- ja suffiksista -tön

• mielettömän
• älytön

• mielekäs

• adverbit: mielettömästi
• substantiivit: mielettömyys

• mieletön Kielitoimiston sanakirjassa