märkä

märkä (10-D) tai (10-L) komparatiivi=märempi/(murteellinen/vanhahtava) märjempi, superlatiivi=märin/(murteellinen/vanhahtava) märjin

1. sellainen, jossa on paljon nestettä; kosteaa nestepitoisempi

   Maasto oli sateen jäljiltä aivan märkänä.

2. (arkikieltä, slangia) seksuaalisesti kiihottunut (naisesta)

• IPA: /ˈmærkæ/
• tavutus: mär‧kä

• märkäkestävä

• kuiva

• substantiivit: märkyys

likomärkä, litimärkä, läpimärkä, märkähionta, märkänäppy, märkänäppylä, märkäpesu, märkäpesäke, märkäpuku, märkärakkula, märkärupi, märkätila

• märkä Kielitoimiston sanakirjassa

märkä (10-D) tai (10-L)

1. kuolleista valkosoluista ja bakteereista tulehdusalueelle muodostunut aine, visva, mätä
2. (arkikieltä, slangia) huurteinen olut

   Vois ottaa tänään pari märkää.

   Märjän oton jälkeen ei ole auton ratin taakse menemistä!

• terävä

• verbit: märkiä

• märkä Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 1092, 1093 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa