[go: up one dir, main page]

lukea (58-D) (taivutus[luo])

  1. katsoa tekstiä tulkiten kirjoitusta miellesisällöksi; osata lukea
    Luen lehteä.
    Oletko lukenut sen kirjan?
    Luemme ääneen kuorossa.
    Viisivuotias ja lukee jo!
  2. tulkita muita merkkejä
    lukea huulilta
    lukea ajatuksia
  3. esittää ääneen tekstistä tai ulkomuistista
    lukea lapsille satuja
    Lukekaamme ruokarukous.
    lukea jollekulle lakia = moittia ja ojentaa, tuomita
  4. opiskella tiettyä aihealuetta
    Mitä luit yliopistossa?
    Luet siis lääkäriksi?
  5. olla kirjoitettuna johonkin (vain y.3.p.)
    Siellä luki niin.
    Sopimuksessa lukee niin.
  6. (vanhahtava) laskea
    Hänen päivänsä ovat luetut.
    Joutua tiilenpäitä lukemaan.
    Vieras ottaa toisenkin korpun, ei meillä lueta!
  7. ottaa lukuun, pitää jotakin jonakin; laskea kuuluvaksi johonkin (verbi usein passiivissa)
    Kahvitauko luetaan työaikaan kuuluvaksi.
    mukaan lukien, mukaan luettuna
  8. selvittää lukumäärä, ottaa luku
    Luin ne yksin kappalein.
  9. luetella numeroita
    Lue yhdestä kahteenkymmeneen, niin me muut menemme piiloon.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlukeɑˣ/
  • tavutus: lu‧ke‧a

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

etälukea, kaukolukea, oikolukea, sisälukea, ulkolukea

Anagrammit
muokkaa

aluke, keula, leuka

Idiomit

muokkaa
  • lukea kuin piru raamattua — lukea taka-ajatusten kanssa, etsimällä etsiä vikoja, ymmärtää tahallaan väärin
  • lukea kuin avointa kirjaa — saada jonkun käyttäytymisestä ja kehonkielestä vaivattomasti tarkka käsitys kyseisen henkilön aikeista

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lukea Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 44, 3622 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa