lukematon

lukematon (34-C) (komparatiivi lukemattomampi, superlatiivi lukemattomin) (taivutus [luo])

1. sellainen, joka ei ole lukenut, opiskelematon, oppimaton

   Mistäpä Matti sen lukemattomana tiesi.

   Laiska Heikki selvisi lopulta koulusta nokkeluudellaan ja lähes lukemattomana.

2. sellainen, jota ei ole luettu

   Suuren tarjonnan vuoksi monet teokset jäävät lukemattomina kansalta tutustumatta.

   Lukematon pino sanomalehtiä odotti kotona viikon reissusta palatessa ja lukemattomaksi se usein jäikin.

3. sellainen, joka ei ole laskettavissa, määrältään suuri

   Lukematon ihmispaljous oli vaivoin pidäteltävissä.

• IPA: /ˈlukeˌmɑt̪on/
• tavutus: lu‧ke‧ma‧ton

• laskematon
• luettu
• lukenut
• lukuisa
• harjaantumaton
• oppimaton

• substantiivit: lukemattomuus

• lukematon Kielitoimiston sanakirjassa
• lukematon Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 978 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa