lujaa

luja

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta luja

lujaa

1. kovaäänisesti, kuuluvasti, kovaa

   Siellä huudettiin todella lujaa.

2. voimakkaasti, lujasti, vahvasti, kovasti, kovaa

   Siellä lyötiin toisia todella lujaa.

   Pidä lujaa kiinni!

3. nopeasti, kovaa

   Auto ajoi lujaa.

   Lujaa lentänyt pallo törmäsi seinään.

• IPA: /ˈlujɑː/, ['lu.jɑ̝ː]

• tavutus: lu‧jaa

• adjektiivin luja partitiivimuodosta lujaa kiteytynyt tapaa ilmaisevaksi adverbiksi ^[1]

• mennä lujaa = onnistua, menestyä, sujua hyvin

• luja, lujasti

• hiljaa

• lujaa Kielitoimiston sanakirjassa