oskuld

oskuld (oskulden; ei monikkoa)

1. neitsyys
2. viattomuus, syyttömyys

   Domaren kunde inte bevisa vittnets oskuld.

oskuld yl. (3) (yks. määr. oskulden [luo], mon. epämäär. oskulder [luo], mon. määr. oskulderna [luo])

1. neitsyt

   De var oskulder alla tre.

• Näin äännetään alueella: ei määritelty

• oskuldsfull

• oskuld Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)