jumittaa

jumittaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) jumittua, jäädä jumiin, hirttää kiinni
2. (arkikieltä) jäädä toistamaan samaa aihetta tai asiaa; jäädä johonkin paikkaan ihastelemaan tai ihmettelemään jotain asiaa

   Ja ne vaan jumitti, tietsä silleen jumitti vaan jotain jostain ihme pizzasta.

• IPA: /ˈjumit̪ːɑːˣ/
• tavutus: ju‧mit‧taa

• jumiuttaa

• substantiivit: jumittaminen
• verbit: jumittua

• jumittaa Kielitoimiston sanakirjassa