[go: up one dir, main page]

Wikipedia
Katso artikkeli Istuin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Junan istuimia

Substantiivi

muokkaa

istuin (33)

  1. istumiseen tarkoitettu väline

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈist̪ui̯n/
  • tavutus: is‧tuin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi istuin istuimet
genetiivi istuimen istuimien
istuinten
partitiivi istuinta istuimia
akkusatiivi istuin;
istuimen
istuimet
sisäpaikallissijat
inessiivi istuimessa istuimissa
elatiivi istuimesta istuimista
illatiivi istuimeen istuimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi istuimella istuimilla
ablatiivi istuimelta istuimilta
allatiivi istuimelle istuimille
muut sijamuodot
essiivi istuimena
(istuinna)
istuimina
translatiivi istuimeksi istuimiksi
abessiivi istuimetta istuimitta
instruktiivi istuimin
komitatiivi istuimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo istuime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
istuin-

Etymologia

muokkaa

verbi istua + johdin -in

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

divaani, jakkara, kanapee, keinu, penkki, palli, piitta, satula, sohva, rahi, teljo, tuoli, tuhto

Yhdyssanat
muokkaa

WC-istuin, etuistuin, heittoistuin, istuinkaukalo, istuinkyhmy, istuinlaatikko, istuinlauta, istuinluu, istuinosa, istuinpaikka, istuinpenkki, istuinrivi, istuintyyny, istuinvyö, katapultti-istuin, keisarinistuin, kuninkaanistuin, lastenistuin, lisäistuin, lämpöistuin, oikeusistuin, paavinistuin, pesuistuin, piispanistuin, plyysi-istuin, takaistuin, tuolinistuin, tuomioistuin, turvaistuin, valtaistuin

Aiheesta muualla

muokkaa
  • istuin Kielitoimiston sanakirjassa
  • istuin Suomen murteiden sanakirjassa
  • istuin Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 762 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

istuin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä istua