historia
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahistoria (12)
- menneisyys, menneisyyttä kokonaisuudessaan koskeva ilmaisu
- Pekasta jää historiaan vain kynä.
- menneisyyttä tutkiva tiede, menneiden asioiden tutkimus ennen kaikkea kirjoitettuihin lähteisiin perustuen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhist̪oˌriɑ/
- tavutus: his‧to‧ri‧a
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | historia | historiat |
| genetiivi | historian | historioiden historioitten (historiain) |
| partitiivi | historiaa | historioita |
| akkusatiivi | historia; historian |
historiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | historiassa | historioissa |
| elatiivi | historiasta | historioista |
| illatiivi | historiaan | historioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | historialla | historioilla |
| ablatiivi | historialta | historioilta |
| allatiivi | historialle | historioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | historiana | historioina |
| translatiivi | historiaksi | historioiksi |
| abessiivi | historiatta | historioitta |
| instruktiivi | – | historioin |
| komitatiivi | – | historioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | historia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaalatinan sanasta historia < muinaiskreikan sanasta ἱστορίᾱ (historíā) ’järjestelmällinen tai tieteellinen havainnointi; siten saavutettu tieto’ < ἵστωρ (hístōr) ’tietäjä’ tietävä’[1]
Käännökset
muokkaa
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: historiallinen
- adverbit: historiallisesti
- substantiivit: historiointi
- verbit: historioida
Yhdyssanat
muokkaaaatehistoria, asutushistoria, esihistoria, henkilöhistoria, historiakirja, historiamaalaus, historianfilosofia, historiankirja, historiankäsitys, historianopettaja, historiantutkimus, historiateos, historiatiede, kehityshistoria, kielihistoria, kirjallisuudenhistoria, kirjallisuushistoria, kirkkohistoria, kärsimyshistoria, luonnonhistoria, lähihistoria, maailmanhistoria, maakuntahistoria, mediahistoria, mikrohistoria, musiikinhistoria, naishistoria, oikeushistoria, oppihistoria, paikallishistoria, pitäjänhistoria, sosiaalihistoria, sotahistoria, sukuhistoria, syntyhistoria, taidehistoria, taloushistoria, työhistoria, varhaishistoria, äännehistoria
Sanaliitot
muokkaaIdiomit
muokkaa- tehdä historiaa
- tehdä jotakin merkittävää
- jäädä historiaan
- syrjäytyä uuden tieltä
- olla historian oikealla puolella
Aiheesta muualla
muokkaaEspanja
muokkaaSubstantiivi
muokkaahistoria f. (monikko historias)
Aiheesta muualla
muokkaa- historia Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)
Latina
muokkaaSubstantiivi
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | historia | historiae |
| akkusatiivi | historiam | historiās |
| genetiivi | historiae | historiārum |
| datiivi | historiae | historiīs |
| ablatiivi | historiā | historiīs |
historia f. (1)
Puola
muokkaaSubstantiivi
muokkaahistoria f.
Taivutus
muokkaa| lähde | yksikkö | monikko |
|---|---|---|
| nominatiivi | historia | historie |
| genetiivi | historii | historii |
| datiivi | historii | historiom |
| akkusatiivi | historię | historie |
| instrumentaali | historią | historiami |
| lokatiivi | historii | historiach |
| vokatiivi | historio | historie |
Ruotsi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahistoria yl. (3) (yks. määr. historian[luo], mon. epämäär. historier [luo], mon. määr. historierna [luo])
Ääntäminen
muokkaa- IPA: [ˌhɪsˈtuː rɪa]
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- historia Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
Lähteet
muokkaa- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.