haber

haber m. (monikko haberes)

1. saatava(t), palkka

haber (2., epäsäännöllinen, taivutus)

1. apuverbi, jolla muodostetaan perfekti ja pluskvamperfekti, käytetään partisiipin perfektin kanssa; olla

   He hecho mis tareas. – Olen tehnyt läksyni.

2. (harvinainen, kirjakieltä) jklla on, omistaa
3. ~ de + infinitiivi pitää, täytyä
4. (persoonaton, y.3.p.) järjestää, tapahtua, pitää
5. (persoonaton, y.3.p.) olla (aikaa jostain)

   Poco tiempo ha habrá diez años. – Pian siitä on kymmenen vuotta.

• latinan habēre (DRAE)

• (jollakulla on, omistaa) tener
• (pitää, täytyä) tener + que + infinitiivi

haber

1. omistaa