havainto

havainto (1-J) (monikko havainnot)

1. havaitsemisen tulos, ympäristön tilasta tehty mittaus tai aistinvarainen tulkinta

• IPA: /ˈhɑ.ʋɑin.t̪o/

• tavutus: ha‧vain‧to

Samuel Roosin käyttöön ottama sana^[1]

havainnon hallinta, havainnon tekeminen, havaita, havaitsemus, intuitio, kognitio, mielle

• adjektiivit: havainnollinen
• verbit: havainnoida, havainnoitua

aikahavanto, aistihavainto, hajahavainto, harhahavainto, havainnontekijä, havainto-opetus, havaintoaika, havaintoaines, havaintoalue, havaintoarvo, havaintoasema, havaintoesimerkki, havaintoesine, havaintoesitys, havaintoharha, havaintohetki, havaintokausi, havaintokausi, havaintokenttä havaintokerta, havaintokirja, havaintokuva, havaintokyky, havaintokynnys, havaintomalli, havaintomenetelmä, havaintopaikka, havaintopiiri, havaintopsykologia, havaintopäivä, havaintosarja, havaintotila, havaintotulos, havaintotunti, havaintotyö, havaintoverkko, havaintovirhe, havaintoväline, havaintovälineistö havaintoyksikkö, havantomenetelmä, havantopäiväkirja, havantotaito, havantotaulu, havantotorni, ilmahavainto, itsehavainto, kasvihavainto, kenttähavainto, kertahavainto, kielihavainto, kuulohavainto, lentohavainto, lintuhavainto, lisähavainto, lämpöhavainto, matkahavainto, näköhavainto, pilvihavainto, sadehavainto, säähavainto, säähavaintoalus, säähavaintoasema, säähavaintopallo, tiedusteluhavainto, ufohavainto, vedenkorkeushavainto, virhehavainto, yleishavainto

• havainto Kielitoimiston sanakirjassa
• havainto Tieteen termipankissa