kikattaa

kikattaa (53-C) (taivutus[luo])

1. nauraa kimeällä äänellä

• IPA: /ˈkikɑt̪ːɑːˣ/
• tavutus: ki‧kat‧taa

• substantiivit: kikattaminen, kikatus
• verbit: kikatella

• kikattaa Kielitoimiston sanakirjassa