kaatua

kaatua (52-F) (taivutus[luo])

1. menettää hallittu tasapaino; mennä ympäri tai kyljelleen; läikkyä astian reunojen yli

   Pihakoivu kaatui myrskyssä.

   Viljarekka kaatui ojaan Partalantiellä. (esaimaa.fi)

   Vettä kaatui lattialle.

   Paavi Benedictus XVI kaatui lomaillessaan Italian Alpeilla ja mursi ranteensa.

   Objekti kaatuu kun sen painopistevektori poistuu objektin tukipisteiden välille syntyvän monikulmion sisältä.

   Kylmää sotaa konkreettisesti edustanut muuri kaatui 25 vuotta sitten.

2. saada surmansa sodassa
3. menettää asemansa tai valtansa

   hallitus kaatui

   Tsaarinvalta kaatui sodan pyörteissä.

4. mennä konkurssiin, mennä nurin

   Yrityksiä on kaatunut ennätysvauhtia.

5. (tietotekniikka, tietokoneohjelmasta) lopettaa toimintansa normaalista poikkeavalla tavalla

• IPA: /ˈkɑːt̪uɑˣ/
• tavutus: kaa‧tu‧a

kaato, keikahtaa, lentää nurin, mennä kumoon, murtua, luhistua

• substantiivit: kaatuminen
• verbit: kaatuilla

kaatumatauti

• kaatua Kielitoimiston sanakirjassa
• kaatua Suomen murteiden sanakirjassa
• kaatua Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 3988 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa