es

es

1. espanjan kielitunnus (kaksikirjaiminen, ISO 639-1)

es

1. (ääntämyksen mukainen kirjoitusasu) s, S

• äs, ässä

es

1. (vanhentunut) vaikka; jos^[1]

pronominivartalo e- + latiivinen -s

 

es (5)

1. (musiikki) alennettu e-sävel (E♭), enharmoninen sävelen dis kanssa

es

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ser

es m. (monikko essen)

1. saarni

es

1. jää

es

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sum
2. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sum

es

1. (persoonapronomini) minä

   es esmu eiropietis. – [minä] olen eurooppalainen.

   es te dzīvoju – asun täällä

es

1. (taivutusmuoto) yksikön 2. persoona verbistä être

es n.

1. (persoonapronomini) se (kun viitataan neutrisukuiseen esineeseen, asiaan tai eläimeen)

• Genetiivimuotoa seiner käytetään nykykielessä yhä vähemmän. Se ei ilmaise omistamista, joten sitä ei pidä sekoittaa possessiivipronominiin sein, joka taipuu suvun, luvun ja sijan mukaan.

• sein