eo

eo

1. esperanton kielitunnus (kaksikirjaiminen, ISO 639-1)

eō m./n.

1. (demonstratiivinen, taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta is
2. (demonstratiivinen, taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta id

eō (akt. prees. inf. īre, ind. perf. y. 1. p. iī tai īvī, part. perf. –)

1. mennä

   Romani ite domum! — Menkää kotiinne roomalaiset!