asutus

 

asutus (39)^[1]

1. paikka tai alue, jolla asutaan pysyvästi

   Kylät ja kaupungit ovat asutuksia.

2. ihmisten pysyvä asuminen jollakin alueella

   Suomen asutus tiivistyy kasvukeskuksiin.

3. uuden asutuksen perustaminen, asuttaminen

   Siirtokarjalaisten asutuskysymys.

• IPA: /ˈɑsut̪us/
• tavutus: a‧su‧tus

asunto, asuttaja, asutuksellinen

asutusalue, asutusasia, asutushistoria, asutuskartta, asutuskassa, asutuskerros, asutuskeskus, asutuslaina, asutuslainsäädäntö, asutuslöytö, asutusnimi, asutuspolitiikka, asutustila, asutustilallinen, asutustoiminta, asutusvyöhyke, asutusyksikkö, haja-asutus, huvila-asutus, kyläasutus, omakotiasutus, pika-asutus, raja-asutus, ruotsalaisasutus, siirtoasutus, siirtolaisasutus, suomalaisasutus, tienvarsiasutus, uudisasutus, vaara-asutus

• asutus Kielitoimiston sanakirjassa
• asutus Tieteen termipankissa

asutus (gen asutuse, part asutust)

1. julkinen laitos

   Ministeeriumid, riiklikud ametid, koolid, kohtud, teatrid ja teised asutused. – Ministeriöt, valtion virastot, koulut, oikeudet, teatterit ja muut julkiset laitokset.

2. virasto, viranomainen; toimisto; järjestö tms.

   Fenno-Ugria Asutus – Fenno-Ugria järjestö

• ÕS 2018 tyyppi 11 (harjutus) harjutus

allasutus, ametiasutus, julgeolekuasutus, hoolekandeasutus, õppeasutus, sihtasutus,

Paronyymi

• asustus

• [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : asutus [1]
• asutus Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)