arastella

arastella (67) (taivutus[luo])

1. käyttäytyä aralla tavalla, ujostella, arkailla

• IPA: /ˈɑrɑsˌt̪elːɑˣ/
• tavutus: a‧ras‧tel‧la

johdos verbistä arastaa (vartalo arast|a- + johdin -el:ele- + verbintunnus -la)

• arkajalka

• substantiivit: arasteleminen, arastelu

• arastella Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 112, 268, 921 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa