aa

aa

1. afarin kielitunnus (kaksikirjaiminen, ISO 639-1)^[1]

aa

1. (ääntämyksen mukainen kirjoitusasu) a, A

• IPA: [ˈɑ̝ː]

• aasta alkaen, 'aivan alusta'
• kaiken aa ja oo, 'kaiken alku ja loppu'

aa

1. huudahdussana, joka ilmaisee jonkin asian ymmärtämistä, huomaamista tai keksimistä

   Aa, näin se tehdään.

   Aa, se olet sinä.

2. sana, jota käytetään kehtolaulujen ja lorujen alussa

   Aa tuuti lulla, anna unen tulla...

• IPA: [ˈɑ̝ː]

aa (9) ^[2]

1. Venäjän vallan aikaisten kolikoiden kirjainpuoli

   Arvoitko aan vai iin?

2. (murteellinen) unitila lapsella

   Milloin vauva menee aan?

• IPA: [ˈɑ̝ː]

Merkitys 1: Venäjän vallan aikaisten kolikoiden kirjainpuolessa oli tsaarin mukaan joko A (niin kuin Aleksanteri) tai N (niin kuin Nikolai)

• ii (Venäjän vallan aikaisten kolikoiden numeropuoli)

aa ^[3]

1. huudahdussana, joka ilmaisee jonkin asian ymmärtämistä, huomaamista tai keksimistä; ahaa
2. sana, jota käytetään kehtolaulujen ja lorujen alussa

aa

1. joo, juu, okei

aa

1. huudahdussana, joka ilmaisee jonkin asian ymmärtämistä, huomaamista tai keksimistä

aa

1. mitä

aa

1. huudahdussana, joka ilmaisee jonkin asian ymmärtämistä, huomaamista tai keksimistä
2. joo, juu, okei

aa

1. huudahdussana, joka ilmaisee jonkin asian ymmärtämistä, huomaamista tai keksimistä

   Aa, see oled sina. (suom. Aa, se olet sinä.)

   Aa, saan aru. (suom. Aa, ymmärrän.)

aa

1. murteellinen muoto sanasta olema, 'olla'