-utu-

-utu- (etuvokaalisissa sanoissa -yty-)

1. takavokaalisten sanojen johdin, joka muodostaa refleksiiviverbejä

   ajaa → aja-utu-a

   uskoa → usko-utu-a

   tunkea → tunke-utu-a

• Johdin liittyy verbin tai nominin (vahvaan) vokaalivartaloon:

  vaikea:vaike|a- (15) → vaikeutua

  murtaa:murta- (54) → murtautua

  tunkea:tunke- (58) → tunkeutua

  hakata:hakka|a- (73) → hakkautua

• -u-, -y-

• refleksiiviverbi

• Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 343 UtU-verbien rakenne ja merkitys