[go: up one dir, main page]

Katso myös: kémia
Katso artikkeli Kemia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Kemisti työssään

Substantiivi

muokkaa

kemia (12)

  1. tieteenala, joka tutkii aineiden ominaisuuksia ja koostumuksia sekä niiden valmistusta ja muuttamista
  2. yksi yläkoulun ja lukion oppiaineista
  3. (kuvaannollisesti) henkilökemia
    Katsojia miellytti erityisesti Fernándezin ja hänen juontajaparinsa Carlos Herreran luonnollinen esiintyminen ja keskinäinen kemia.
    kemiat eivät kohdanneet

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkemiɑ/, [ˈke̞miɑ]
  • tavutus: ke‧mi‧a

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kemia kemiat
genetiivi kemian kemioiden
kemioitten
(kemiain)
partitiivi kemiaa kemioita
akkusatiivi kemia;
kemian
kemiat
sisäpaikallissijat
inessiivi kemiassa kemioissa
elatiivi kemiasta kemioista
illatiivi kemiaan kemioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kemialla kemioilla
ablatiivi kemialta kemioilta
allatiivi kemialle kemioille
muut sijamuodot
essiivi kemiana kemioina
translatiivi kemiaksi kemioiksi
abessiivi kemiatta kemioitta
instruktiivi kemioin
komitatiivi kemioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kemia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

latinan sanasta chēmīa < muinaiskreikan sanasta χῠμείᾱ (khymeíā)[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Alakäsitteet
muokkaa
Johdokset ja samankantaiset sanat
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

elintarvikekemia, biokemia, geokemia, henkilökemia, kemiantehdas, kemianteollisuus, kidekemia, kolloidikemia, kvanttikemia, lämpökemia, lääkekemia, maanviljelyskemia, mikrokemia, puukemia, stereokemia, sähkökemia, ydinkemia

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kemia Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 1217 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.