maattaa

 

maattaa (53-C) (taivutus[luo])

1. yhdistää maapotentiaaliin, maadoittaa

• IPA: /ˈmɑːt̪ːɑːˣ/, [ˈmɑ̝ːt̪ːɑ̝ː]

• tavutus: maat‧taa

• maataa
• mattaminen
• maattojohdin, maattojohto

• substantiivit: maate, maattaminen, maatto

• maattaa Kielitoimiston sanakirjassa