PKZIP

Tiedostojen arkistointi oli yleistä jo 1970-luvulla, sillä siihen tarvittavat työkalut (ar, shar, tar) sisältyivät Unix-käyttöjärjestelmiin. Nämä apuohjelmat oli tarkoitettu tiedostojen varmuuskopiointiin ja levitykseen yhtenä suurena pakettina.

1980-luvulla System Enhancement Associates -yhtiö (SEA) kehitti ARC-nimisen shareware-ohjelman, joka pohjautui edellä mainittuihin Unix-apuohjelmiin, mutta tiedostojen arkistoinnin lisäksi se kykeni myös pakkaamaan datan pienempään tilaan. Tämä ominaisuus oli tärkeä, koska levytila oli kallista ja tietoliikenneyhteydet hitaita. ARC-ohjelman tiedostopääte oli arc.

Myöhemmin Phil Katz kehitti ARCista omat versionsa PKARC ja PKXARC, joista edellinen pakkasi ja jälkimmäinen purki pakatun tiedoston. PKARC oli ARCia nopeampi ja sen muistivaatimukset olivat pienemmät, koska pakkaus- ja purkuohjelmat olivat erilliset toisin kuin esikuvansa ARC. Pienempi koodi mahdollisti myös itsepurkautuvien pakettien luomisen, sillä purkuohjelma voitiin sisällyttää pakattuun tiedostoon. Vastaanottaja saattoi näin avata paketin vain antamalla tiedoston nimen komentokehotteessa, vaikka hänellä ei olisi ollutkaan itse pakkaus- ja purkuohjelmaa hallussaan.

SEA haastoi Katzin oikeuteen tavaramerkki- ja tekijänoikeusrikkomuksesta, koska heidän mukaansa Katz oli käyttänyt ARCin koodia omassa ohjelmassaan. Katz hävisi oikeuskäsittelyn ja tuomittiin maksamaan 62 500 dollaria SEA:n oikeudenkäyntikuluja. Oikeuskäsittelyn aikana kävi ilmi, että Katz oli käyttänyt melkein pelkästään ARCin lähdekoodia ja oli ainoastaan parantanut sitä toimimaan nopeammin. Pääasiassa hän oli muuttanut algoritmin sananpituutta kahdestatoista bitistä kolmeentoista, mikä nosti binääritiedostojen pakkausastetta tavallisissa tapauksissa. Oikeuskäsittelyn seurauksena Katz muutti ohjelmansa nimeä PKPAKiksi ja PKUNPAKiksi ja kehitti sitten uudet PKZIPin and PKUNZIPin, jotka perustuivat erilaiseen pakkaustekniikkaan. SEA:n oikeustoimet ärsyttivät monia sharewaren käyttäjiä, koska SEA nähtiin "suurena kasvottomana yrityksenä" ja Katz "tavallisena kadunmiehenä", vaikka todellisuudessa molemmat olivat siihen aikaan pieniä autotalliyrityksiä. Siitäkin huolimatta monet tietokoneharrastajat suosivat Katzia, koska hänen ohjelmiensa pakkauskyky oli kilpailijaansa parempi. SEA:n ARC jäi vähitellen syrjään, jolloin PKZIPistä ja PKUNZIPistä tuli MS-DOS -ympäristön hallitseva pakkausohjelma.

1980-luvulla ilmaantui myös muita pakkausohjelmia, kuten Rahul Dhesin ZOO, Dean Cooperin DWC, Robert K. Jungin ARJ sekä Haruhiko Okomuran ja Haruyasu Yoshizakin LHarc.

• ZIP
• RAR

• PKWAREn viralliset sivut
• PKZIP 2.50 DOSille
• SEA vs. PKWARE(englanniksi)
• PKZIPin käyttöohjeet(englanniksi)