Maitolaituri
Maitolaituri on usein katoksellinen, joskus myös seinällinen lava tai teline, johon meijeriin vietävät, maitoa täynnä olevat maitotonkat eli pystöt tuotiin odottamaan maitoautoa. Maitolaitureilla sijaitsivat usein myös postilaatikot. Ne toimivat myös nuorison kokoontumispaikkoina. Maitolaitureita alettiin rakentaa 1920-luvulta alkaen ja ne yleistyivät etenkin toisen maailmansodan jälkeen maitoautojen eli tonkissa kuljetetun maidon keruuseen käytettyjen avolavaisten kuorma-autojen myötä. Maitolaiturit jäivät pois käytöstä tilasäiliöiden yleistyessä 1970-luvulta alkaen, kun säiliöautoiksi muuttuneet maitoautot alkoivat imeä maidon suoraan navetassa sijaitsevasta tilasäiliöstä.[1][2][3][4]
Maitolaitureiden hävittyä alkuperäisestä käytöstään niitä on paikoin säilytetty ja kunnostettu. Yksi esimerkki tästä on Velaatan maitolaiturimuseo Tampereen Velaatassa.[5][6][7] Maitolaiturijäljitelmiä pihoille, tienvarsille tai messukäyttöön valmistetaan nykyään myös kaupallisesti.[8][9]
Lähteet
- ↑ Maitolaiturin historiaa Velaatan maitolaiturimuseo. Timo Malmi. Viitattu 22.7.2009.
- ↑ Maitolaituri maisemassa ja kirjallisuudessa Velaatan maitolaiturimuseo. Timo Malmi. Viitattu 22.7.2009.
- ↑ Perinteikäs maitolaituri Längelmäen jalokivigalleria. Viitattu 23.7.2009.
- ↑ Maitolaiturin historiaa Längelmäen jalokivigalleria. Viitattu 23.7.2009.
- ↑ Maatalousmuseoita Suomessa ja maailmalla Suomen maatalousmuseo Sarka. Viitattu 23.7.2009.
- ↑ Velaatan maitolaiturimuseo Timo Malmi. Viitattu 22.7.2009.
- ↑ Mikko Määttälä: Velaatan kylän nähtävyys: Maitolaiturimuseo Priima. YLE. Viitattu 11.8.2010.
- ↑ Maitolaituritehdas Längelmäen jalokivigalleria. Viitattu 23.7.2009.
- ↑ Maitolaituri Osuuskunta NetSer. Viitattu 23.7.2009.
Aiheesta muualla
- Laamanen, Jaana: Maitolaiturilla: kansatieteellinen tutkimus maitolaitureista ja niiden asemasta suomalaisessa kyläyhteisössä. (Väitöskirja) Helsinki: Kustantajat Sarmala: Rakennusalan kustantajat RAK, 2001. ISBN 951-664-084-2
- Lehtinen, Satu: Milk platforms have a place in Finnish hearts. Universitas Helsingiensis, 2001, nro 4/2001. Helsinki: University of Helsinki. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.7.2009. (englanniksi)