[go: up one dir, main page]

Henri Giraud

ranskalainen kenraali
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 21. heinäkuuta 2010 kello 19.52 käyttäjän 130.188.8.11 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Henri Honoré Giraud (18. tammikuuta 187911. maaliskuuta 1949) oli ranskalainen kenraali, joka taisteli 1. ja 2. maailmansodissa, jäi molemmissa vangiksi ja pakeni kummallakin kerralla. Toisen maailmansodan jälkipuoliskon hän johti vapaan Ranskan joukkoja ja jakoi jonkin aikaa poliittisen johdon de Gaullen kanssa, kunnes joutui jäämään syrjään.

Henri Giraud Casablancassa 1943.

Ensimmäinen maailmansota

Giraud aloitti upseerinuransa palvelemalla Afrikassa, mutta tämä siirrettiin Eurooppaan 1914 ensimmäisen maailmansodan puhjettua. St. Quentinin taistelussa Saksalaiset saivat Giraudin vangiksi tämän haavoituttua vakavasti. Hän onnistui kuitenkin pakenemaan kaksi kuukautta myöhemmin ja hankkiutumaan Ranskaan Alankomaiden kautta.

Toinen maailmansota

 
Sotavanki Giraud ulkoilemassa vartioituna Saksassa.

Sodan alkaessa Giraud palveli Ranskan korkeimmassa sotaneuvostossa. Hän oli vahvasti eri mieltä de Gaullen kanssa panssarijoukkojen taktiikasta. Johtaessaan 7. armeijaa Alankomaissa hän onnistui viivyttämään Saksan hyökkäystä. Ardenneilla joukot kuitenkin hävisivät saksalaisille ja Giraud jäi taas vangiksi.

Giraudia ja muita korkeita ranskalaisupseereja pidettiin vankina Dresdenissä syvällä Saksan valtakunnassa. Kaksi vuotta Giraud punoi juonta paetakseen, opetteli saksaa ja painoi mieleensä ympäristön kartan. 17. huhtikuuta 1942 koitti paon hetki. Giraud laskeutui jyrkännettä pitkin vankilalinnoituksesta, ajoi viiksensä ja tirolilaishattu valeasunaan matkusti Schandauhun tavoittaaksen brittiagentin. Viekkaudella hänen onnistui päästä Sveitsiin ja lopulta Vichyn Ranskaan. Giraud otti yhteyttä marsalkka Pétainiin ja kehoitti tätä lopettamaan yhteistyön Saksan kanssa koska hän oli alkanut uskoa Saksan tappioon. Vichyn hallitus kieltäytyi luovuttamasta karkulaista takaisin Saksaan.

 
Giraud ja de Gaulle kättelevät 1943. Miehet jakoivat aluksi vapaan Ranskan johdon, mutta de Gaulle veti lopulta pidemmän korren.

Giraudin pako kiinnitti valtavasti huomiota Ranskassa ja maailmalla. Gestapo aloitti salahankkeen hänen murhaamisekseen. Pierre Laval yritti suostutella miestä antautumaan saksalaisille. Liittoutuneet ottivat salaa yhteyttä Giraudiin. Tämä otettiin sukellusveneen kyytiin Toulonista ja hän sai Pohjois-Afrikassa komentoonsa vapaan Ranskan joukot.

Roosevelt suosi Giraudia vapaan Ranskan johtajaksi de Gaullen sijaan, jonka hän pelkäsi kehittyvän diktaattoriksi. 1943 miehet jakoivat Ranskan vaputuskomitean presidenttiyden ja armeijan ylipäällikkyyden. De Gaulle osoittautui kuitenkin poliittisesti lahjakkaammaksi ja tämä onnistui nopeaasti parantamaan asemiaan Giraudin kustannuksella. Marraskuussa 1943 Giraud joutui luopumaan jaetusta presidenttiydestä de Gaullen hyväksi. Liittoutuneet saivat selville että Giraudilla oli ollut omia urkkijoita palveluksessaan ja nämä pakottivat Giraudin luopumaan myös ylipäällikkyydestä. Hän kieltäytyi tarjotusta armeijan ylitarkastajan virasta ja päätti mielummin jäädä eläkkeelle. 1944 Giraud selvisi salamurhayrityksestä Algeriassa.

1946 Giraud osallistui sodan jälkeen Ranskan politiikkaan ja kirjoitti kaksi kirjaa. Hän kuoli 1949 Dijonissa.

Lähteet

Ranskan parlamentti: Edustajien elmänkerrat, Henri Giraud.