Zuhair Mohsen

Zuhair Mohsen sanoi vuonna 1977 hollantilaisen Trouw-lehden haastattelussa:

»Palestiinan kansaa ei ole olemassa. Palestiinalaisvaltion perustaminen aiheuttaisi sen että taistelu Israelia vastaan jatkuisi meidän arabien yhtenäisyyden vuoksi. Todellisuudessa nykyisin ei ole mitään eroa jordanialaisen, palestiinalaisten, syyrialaisten, libanonilaisten välillä. Nykyisin puhutaan Palestiinan kansasta vain poliittisista ja taktisista syistä, koska arabien kansalliset edut vaativat erillisen "Palestiinan kansan" olemassaoloa vastauksena sionismiin. Taktisista syistä Jordania, joka on suvereeni valtio määriteltyine rajoineen, ei voi esittää vaatimuksia Haifan ja Jaffan suhteen, kun taas palestiinalaisena voin epäilemättä vaatia Haifaa, Jaffaa, Beersebaa ja Jerusalemia. Sillä hetkellä kun vaadimme oikeutta koko Palestiinaan tapahtuu saman tien Palestiinan ja Jordanian yhdistyminen.»

Vaikka tämä rikkoi PLO:n peruskirjaa vastaan, joka vahvistaa Palestiinan kansan olemassaolon ja sen oikeuden kansana, se oli linjassa al-Saikan syyrialais-baathilaisen ideologian kanssa.

Vuonna 1976 Mohsenia arvosteltiin siitä, että hän johti arabijoukkoja, jotka hyökkäsivät Libanonin kristittyjen kaupunkiin Damouriin ja seurauksena oli satojen kristittyjen joukkomurha, joka tunnetaan nimellä Damourin joukkomurha. Independentin toimittajan Robert Fiskin mukaan sen takana oli PLO:n ja Fatahin päällikkö, eversti Abu Musa, josta myöhemmin tuli Jasser Arafatin kiistakumppani.

Mossadin väitetään ampuneen Mohsenin 15. heinäkuuta 1979 cannesilaisen kasinon edessä Ranskan Rivieralla, mutta on mahdollista, että murhan takana olisi ollut Irakin turvallisuuspoliisi tai joku läntinen tiedustelupalvelu tai Abu Nidalin järjestö. Zuhair Mohsen haudattiin Beirutiin. Hautajaisiin osallistuivat muun muassa Syyrian presidentti Hafiz al-Assad ja PLO:n johtaja Jasser Arafat.

Mohsenin murhan jälkeen al-Saikan merkitys väheni, ja Syyria ryhtyi yhteistyöhön muiden palestiinalaisliikkeiden kanssa, kuten PFLP-GC:n ja Fatah al-Intifadan.