Ikšķile
Ikšķile (suom. Ykskylä[2] saks. Uexküll, Üxküll, vir. Üksküla) on noin 3 900 asukkaan kaupunki Latviassa. Se oli muinaisen Liivinmaan keskus ja se sijaitsee Väinäjoen varrella parinkymmenen kilometrin päässä nykyisestä Riian kaupungista. Ikšķile sai kaupungin oikeudet vuonna 1992.
| Ikšķile | |
|---|---|
 vaakuna |
|
  Ikšķile |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Latvia |
| Kaupungin oikeudet | 1992 |
| Hallinto | |
| – Pormestari | Indulis Trapiņš |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 5,12 km² |
| Väkiluku (2016) ([1]) | 7 062 |
| – Väestötiheys | 1 379,3 as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC+2 |
| – Kesäaika | UTC+3 |
| Postinumero | LV-5052 |
| Suuntanumero(t) | +371 650 |
Historia
muokkaaVuonna 1189 ensimmäiset lähetyssaarnaajat saivat luvan rakennuttaa kirkon Väinäjoen liiviläisten keskukseen Ykskylään (viroksi Üksküla, saksaksi Uexküll), ja paikasta muodostui myöhemmän saksalaisten Baltian valloituksen sillanpääasema. Alueella taistelivat pakanallisten liiviläisten päällikkö Ako sekä Saksalainen ritarikunta ja heidän kristitty liiviläisliittolaisensa Kauppo. Pari vuotta kirkon rakentamisen jälkeen Ykskylään siirrettiin piispanistuin. Lopulta liiviläiset käännytettiin kristinuskoon.[3][4]
1200-luvun alussa Riian perustamisen jälkeen sen merkitys asteittain väheni kaupallisten aktiviteettien ja myös piispanistuimen siirtyessä lähempänä Väinäjoen suuta sijaitsevaan toiseen liiviläiskylään, josta sittemmin kasvoi yksi Itämeren alueen kauppakeskuksista. Ikšķilessä on vielä nähtävissä linnanrauniot, mutta suurin osa muista historiallisista osista on jäänyt Väinäjoen patoaltaan alle.
Lähteet
muokkaa- ↑ «Latvijas iedzīvotāju skaits pašvaldībās pagastu dalījumā» (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Zetterberg, Seppo: Henrik ja hänen Liivinmaan kronikkansa. Teoksessa Henrikin Liivinmaan kronikka, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. s. 13
- ↑ Vilho Niitemaa ja Kalervo Hovi: Baltian historia. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1959.
- ↑ Alenius, Kari: Viron, Latvian ja Liettuan historia, s. 35. Atena Kustannus Oy, 2000. ISBN 951-796-216-9
- ↑ von Uexküll-Güldenband. Web Archive (Viron aateliskalenteri 21.9.2013).