Whitney Houston

Whitney Houston syntyi Newarkin kaupungissa New Jerseyn osavaltiossa John ja Cissy Houstonin baptistiperheeseen. Hänen sisaruksiaan olivat Michael ja Gary Houston. Hänen äitinsä Cissy Houston, serkkunsa Dionne Warwick ja perheystävänsä Aretha Franklin olivat kaikki tunnettuja gospel-, R&B- ja soul-laulajia, joten Houston oli jo lapsuudessaan vahvasti mukana musiikkimaailmassa. Yhdentoista vuoden ikäisenä hän alkoi esiintyä solistina Newarkin New Hope Baptist -kirkon gospelkuorossa. Vaikka Houston oli baptisti, hän kävi katolista tyttöjen high schoolia. Teini-ikäisenä Houston oli usein äitinsä mukana, kun tämä esiintyi yökerhoissa ympäri New Yorkia, ja joskus myös itse astui lavalle esiintymään.

Vuonna 1977 neljätoistavuotias Houston toimi taustalaulajana Michael Zager Bandin singlellä ”Life’s A Party”. Zager vakuuttui Houstonin kyvyistä ja tarjoutui välittämään hänelle levytyssopimuksen, mutta Houston joutui kieltäytymään, kuten myös Elektra Recordsin vuoden 1981 levytyssopimustarjouksesta, koska Cissy-äiti ei sallinut tyttärensä solmia levytyssopimusta ennen kuin tämä oli käynyt lukion loppuun. Seuraavana vuonna Houston toimi taustalaulajana Chaka Khanin kappaleella ”I’m Every Woman”, jonka hän myös itse myöhemmin levytti. Samaan aikaan hän toimi myös muun muassa Jermaine Jacksonin ja Lou Rawlsin taustalaulajana.

1980-luvun alkupuoliskolla Houston työskenteli mallina useissa mainoksissa ja esiintyi Seventeen-lehden kannessa. Mallivuosiensa aikana hän edesauttoi orastavaa musiikillista uraansa työskentelemällä tuottajien Michael Bienhornin, Bill Laswellin ja Martin Bisin kanssa One Down -albumin merkeissä. Albumi sisälsi seitsemän musiikkikappaletta, joista jokaisen esitti eri vokalisti. Houston tulkitsi balladin ”Memories”, ja sai lehdistöltä mairittelevat arvostelut.

Vuonna 1983 Arista Recordsin kykyjenetsijä Gerry Griffith näki Houstonin esiintymässä äitinsä kanssa manhattanilaisessa yökerhossa ja oli heti vakuuttunut Houstonin laulunlahjoista. Hän kehotti esimiestään Clive Davisia käymään katsomassa Houstonia esiintymässä. Myös Davis oli niin vakuuttunut, että tarjosi välittömästi Houstonille maailmanlaajuista levytyssopimusta Arista Recordsille. Houston hyväksyi sopimuksen. Samana vuonna Davis esitteli suojattinsa yleisölle The Merv Griffin Show’ssa, jolloin Houston lauloi The Wiz -musikaalista tunnetun kappaleen ”Home”. Vuonna 1984 uraansa aloitteleva laulaja sai ensikosketuksen kaupalliseen menestykseen hänen ja laulaja Teddy Pendergrassin kappaleen ”Hold Me” myötä, joka ilmestyi ensin Pendergrassin albumilla Love Language ja myöhemmin Houstonin debyyttialbumilla. Kappale nousi Yhdysvaltain singlelistan 50 parhaan joukkoon ja R&B-listan kärkiviisikkoon. Houstonin debyyttialbumin työstämiseen meni yli kaksi vuotta hänen voimakkaalle äänelleen sopivien sävellysten ja pätevien tuottajien löytämisen vuoksi.

 

Houstonin omaa nimeä kantava debyyttialbumi Whitney Houston ilmestyi helmikuussa 1985. Albumi sai aluksi tahmeahkon vastaanoton ja sen kaksi ensimmäistä singleä Someone For Me ja Thinking About You menestyivät heikosti. Singleistä ensimmäinen ei noussut listoille lainkaan ja jälkimmäinen nousi kymmenen parhaan joukkoon R&B-listalla. Lopulta albumin nosti menestykseen single You Give Good Love, joka kohosi Yhdysvaltain singlelistan kärkikolmikkoon ja oli näin Houstonin ensimmäinen menestyskappale. Seuraavana singlenä julkaistiin Saving All My Love for You, joka nousi ykköseksi Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Single How Will I Know nousi myös ykkössijalle. Sen musiikkivideo löi läpi MTV:llä tehden Houstonista ensimmäisen afrikkalais-amerikkalaisen naisen, joka pääsi tehosoittoon kyseiselle kanavalle. Viimeisenä singlenä julkaistiin Greatest Love of All, josta tuli siihen mennessä Houstonin suurin hitti: se pysytteli kolme viikkoa Yhdysvaltojen singlelistan ykkösenä. Vuonna 1986 albumi saavutti viimein Yhdysvaltojen albumilistan kärkisijan ja pysyi siellä yhteensä 14 ei-perättäistä viikkoa. Albumista tuli kansainvälinen kaupallinen menestys, sitä myytiin yli 25 miljoonaa kappaletta, joista 13 miljoonaa Yhdysvalloissa. Se oli kaikkien aikojen myydyin naisartistin debyyttialbumi. Albumin menestyksen myötä Houston lähti ensimmäiselle maailmanlaajuiselle konserttikiertueelleen, jonka nimi oli ”Greatest Love Tour”.

Vuonna 1986 Houston sai kolme Grammy-ehdokkuutta, muun muassa vuoden albumi -kategoriassa. Aikaisemman, Teddy Pendergrassin kanssa levytetyn kappaleen vuoksi Houston ei voinut olla ehdokkaana parhaaksi uudeksi artistiksi. Hän voitti ensimmäisen Grammy-palkintonsa kappaleella ”Saving All My Love for You”. Samassa palkintojenjakotilaisuudessa Houston esitti kyseisen kappaleen, jolla hän voitti ensimmäisen Emmy-palkintonsa. Vuosina 1986–1987 Houston voitti seitsemän American Music Award -palkintoa sekä MTV Video Music Award -palkinnon ”How Will I Know” -kappaleen musiikkivideolla. Vuonna 1987 ”Greatest Love of All” -single sai Grammy-ehdokkuuden vuoden levy -kategoriassa.

Kesäkuussa 1987 julkaistu albumi Whitney oli suuri kaupallinen menestys. Se debytoi Yhdysvaltain ja Ison-Britannian albumilistojen ensimmäisellä sijalla, tehden Houstonista ensimmäisen naisartistin, joka on siihen kyennyt. Albumi debytoi julkaisuviikollaan kymmenen myydyimmän joukossa myös useiden muiden maiden albumilistoilla. Neljä ensimmäistä singlejulkaisua ”I Wanna Dance with Somebody”, ”Didn’t We Almost Have It All”, ”So Emotional” ja ”Where Do Broken Hearts Go” päätyivät kaikki peräkkäin Yhdysvaltain singlelistan ykkösiksi. Ne jatkoivat Houstonin kolmen edellisen singlen aloittamaa ykköshittien sarjaa, jota riitti seitsemän singlen verran, enemmän kuin millään muulla artistilla tai yhtyeellä. Albumilta julkaistu viides single, ”Love Will Save the Day” pääsi myös kärkikymmenikköön, sijoittuen yhdeksänneksi. Vuonna 1988 Houston oli kolmen Grammy-palkinnon ehdokkaana ja voitti yhden palkinnon singlellä ”I Wanna Dance with Somebody (Who Loves Me)”. Vuosina 1987–1988 Houston palkittiin lisäksi kahdella American Music Award -palkinnolla. Whitney-albumia myytiin maailmanlaajuisesti 20 miljoonaa kappaletta, joista yli yhdeksän miljoonaa Yhdysvalloissa. Houston aloitti toisen konserttikiertueensa, Moment of Truth -kiertueen, josta tuli yksi vuoden 1987 menestyneimmistä kiertueista. Vuoden 1988 kesäolympialaisia varten Houston levytti kappaleen ”One Moment in Time”, josta tuli top 5 -hitti Yhdysvalloissa ja ykköshitti Isossa-Britanniassa ja Saksassa.

Houstonin kolmas albumi I’m Your Baby Tonight julkaistiin marraskuussa 1990 ja se saavutti Yhdysvaltain albumilistan kolmannen sijan. Kaksi ensimmäistä albumilta julkaistua singleä, ”I’m Your Baby Tonight” ja ”All the Man That I Need”, ylsivät singlelistan ykkösiksi, jolloin Houstonilla oli yhteensä yhdeksän Yhdysvaltain singlelistan ykköshittiä. Lisäksi kaksi muuta kappaletta, abortin tehneestä nuoresta naisesta kertova ”Miracle” ja ”My Name Is Not Susan”, liittyivät Houstonin hittikavalkadiin sijoittuen kahdenkymmenen parhaan joukkoon Yhdysvaltain singlelistalla. Runsas radiosoitto puolestaan nosti kappaleen ”I Belong To You” R&B-listan kärkikymmenikköön.

I’m Your Baby Tonight myi maailmanlaajuisesti 12 miljoonaa kappaletta, josta neljä miljoonaa Yhdysvalloissa. Keikkailevana artistina Houston aloitti sen menestyksen tiimoilta ”I’m Your Baby Tonight” -konserttikiertueen. Tammikuussa 1991 hän esitti Yhdysvaltain kansallislaulun, ”The Star-Spangled Banner”in 25:ssä Super Bowl -ottelussa Tampassa. Houstonin tulkinta julkaistiin myöhemmin singlenä: se nousi Yhdysvaltain singlelistalle ja myi platinaa. Houstonista tuli näin ainoa artisti, joka on tehnyt kansallislaulusta pophitin. Hän lahjoitti kaiken singlen myynnistä kertyneen voiton Amerikan Punaiselle Ristille. Hän esitti kansallislaulun yhdessä muiden hittiensä kera Persianlahden sodasta palanneille sotilaille myöhemmin Norfolkissa Virginian osavaltiossa.

Houstonin debyyttielokuva Bodyguard sai ensi-iltansa marraskuussa 1992. Saman vuoden heinäkuussa hän oli avioitunut R&B-artisti Bobby Brownin kanssa. Houstonin vastanäyttelijä elokuvassa oli Kevin Costner. Elokuvan kaupallinen menestys oli erinomainen: se tuotti maailmanlaajuisesti yli 410 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Elokuvan soundtrack oli myös suuri menestys, sillä se myi yli 42 miljoonaa kappaletta, josta 17 miljoonaa Yhdysvalloissa. Siitä tuli parhaiten myynyt soundtrack- ja naisartisti-albumi kautta aikojen. Soundtrackin menestystä siivitti Houstonin uudelleentulkinta Dolly Partonin sävellyksestä ”I Will Always Love You”, joka vietti ennätykselliset 14 viikkoa Yhdysvaltain singlelistan ykkössijalla, rikkoen samalla muitakin ennätyksiä ympäri maailmaa. Ennätystehtailun lisäksi I Will Always Love You myi yli neljä miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti, tehden siitä yhä edelleen kaikkien aikojen menestyksekkäimmän naisartistin singlen. Houstonin seuraavat singlet ”I’m Every Woman” (uudelleentulkinta Chaka Khanin vuoden 1978 hitistä), ”I Have Nothing”, ”Run to You” ja hänen osittain kirjoittamansa ”Queen of the Night” soivat aktiivisesti lukuisilla radiokanavilla vuonna 1993. ”I’m Every Woman” ja ”I Have Nothing” päätyivät molemmat myös top 5 -hiteiksi.

Whitney Houston meni naimisiin Bobby Brownin kanssa 18. heinäkuuta 1992. Neljätoista vuotta kestänyt, alkoholin ja väkivallan varjostama liitto päättyi vuonna 2006. 4. maaliskuuta 1993 Houston synnytti ensimmäisen ja ainoan lapsensa, Bobbi Kristina Houston Brownin. Näihin aikoihin hän kirjoitti yhdessä aviomiehensä Brownin kanssa kappaleen ”Something in Common”, josta muodostui hitti Isossa-Britanniassa. Vuosina 1993 ja 1994 Houston voitti lukuisia palkintoja, mukaan lukien kolme Grammy-palkintoa, 11 Billboard Music Award -palkintoa ja kahdeksan American Music Award -palkintoa. Vuonna 1994 hänestä kehkeytyi ensimmäinen yhdysvaltalainen laulaja, joka esiintyi apartheidin jälkeisessä Etelä-Afrikassa. Hänen konserttinsa tuottivat rahaa Etelä-Afrikan lapsille.

Vuonna 1995 Houston näytteli yhdessä Angela Bassettin kanssa elokuvassa Haku päällä (Waiting to Exhale). Elokuva tuotti maailmanlaajuisesti yli 80 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja siitä tuli Houstonin toinen menestyselokuva. Elokuvan soundtrackia (jota myytiin maailmalla yli 11 miljoonaa kappaletta) varten Houston levytti kolme uutta kappaletta ja toimi osittain albumin tuottajana. Kappaleista julkaistiin singlenä ensimmäisenä Exhale (Shoop Shoop), josta tuli listamenestys. Muita soundtrackilta julkaistuja kappaleita olivat Count on Me (CeCe Winansin kanssa) ja Why Does It Hurt So Bad. Albumin menestystä seurasi taas Houstonille sakea palkintosuma.

Elokuva- ja soundtrackmenestyksien Bodyguard ja Haku päällä huumassa Houston ei pelännyt ottaa riskiä, ja asettaa koko ihaillun tähden asemaansa vaakalaudalle julkaisemalla gospel-sävytteisiä projektejaan. Vuonna 1996 näki päivänvalonsa elokuva Rakastuin enkeliin (The Preacher's Wife), jossa Houstonin kanssa näytteli Denzel Washington. Elokuva tuotti yli 50 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria Yhdysvalloissa. Soundtrack mahdollisti Houstonin paluun juurilleen gospel-musiikin pariin. Soundtrackilta julkaistut kappaleet kuten I Believe In You And Me sekä Step By Step ylsivät molemmat Yhdysvaltain singlelistan kahdenkymmenen parhaan joukkoon. Kappaleesta ”You Were Loved” muodostui gospel-radiokanavien ykkössuosikki ja myöhemmin sen uudelleenlevytti Wynonna Judd televisiosarjan Enkelin kosketus tv-soundtrack -albumia varten. Rakastuin enkeliin -elokuvan soundtrackista tuli kaikkien aikojen myydyin gospel-albumi: sitä myytiin maailmanlaajuisesti yli viisi miljoonaa kappaletta ja se sai useita palkintoja.

Samana vuonna 1996 Houston lyöttäytyi yhteen näyttelijöiden Brandy Norwoodin, Jason Alexanderin, Whoopi Goldbergin ja Bernadette Petersin kanssa työstääkseen uudelleenfilmatisoinnin televisioelokuvasta Cinderella. Televisioyhtiö ABC ensiesitti elokuvan 2. marraskuuta 1997. Katsojaluku oli yli 60 miljoonaa eli enemmän kuin millään aiemmalla televisioelokuvalla. Elokuva voitti Emmy-palkinnon, ja siitä tuli kaikkien aikojen myydyin kotivideona julkaistu televisioelokuva.

Houston teki paluun levytysstudiolle vuonna 1998 levyttääkseen neljännen studioalbuminsa My Love Is Your Love. Albumista piti alun perin tulla pelkkä kokoelma Houstonin suurimmista hiteistä, mutta kun uusia kappaleita levytettiin roimasti, päätettiin siitä tehdä studioalbumi. Albumi oli hiphop- ja R&B-vivahteisempi kuin aikaisemmat Houstonin albumit, ja se oli myös hänen ensimmäinen ei-soundtrack -albuminsa sitten vuoden 1990 albumin I’m Your Baby Tonight. Houston työskenteli albumin tiimoilta muun muassa Wyclef Jeanin, Lauryn Hillin, Missy Elliottin ja Babyfacen kanssa, ja sen katsottiin olevan hänelle uusi avaus musiikillisesti. Ensimmäinen albumilta julkaistu single oli ”When You Believe”, joka oli duetto Mariah Careyn kanssa. Single menestyi varsinkin Euroopassa hyvin, ja Yhdysvalloissa kohtalaisesti. Seuraavat kolme singleä, ”Heartbreak Hotel”, ”It’s Not Right, But It’s Okay” ja ”My Love Is Your Love” saavuttivat kaikki Yhdysvaltain singlelistan kärkiviisikon. Viides single, ”I Learned from the Best” saavutti sekin menestystä, mutta heikommin. Lukuun ottamatta sävellystä ”When You Believe”, kaikista singleistä tuli myös dance-listan ykköshittejä. Näin Houstonista kehkeytyi eräs tuon ajan keskeisimmistä dance-skenen vaikuttajista. Kuten edellisetkin Houstonin albumit, myös My Love Is Your Love sai useita tunnustuksia ja palkintoja, muun muassa Grammy-palkinnon kappaleesta ”It's Not Right, But It's Okay” ja Oscar-palkinnon kappaleesta ”When You Believe”, joka soi animaatioelokuvassa Egyptin prinssi.

Vain hieman ennen kokoelma-albumin/DVD:n Whitney: The Greatest Hits julkaisua Houston aviomiehineen sai kielteistä huomiota. Havaijilaisen lentoaseman vartijat havaitsivat avioparin matkatavaroissa marihuanaa. Pariskunnan kone oli ehtinyt nousta ennen poliisin paikalletuloa. Lehdistö paisutti asian mediakohuksi, vaikka myöhemmin kaikista Houstonia ja Brownia kohtaan nostetuista syytteistä luovuttiinkin. Samoihin aikoihin Houston sai myös musiikkipiireissä kyseenalaista mainetta perumalla rivakkaan tahtiin esiintymisiään. Jupakasta huolimatta Whitney: The Greatest Hits osoittautui kaupalliseksi menestykseksi. Se myi yli 11 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti ja vietti kaksi viikkoa Ison-Britannian albumilistan ykkösenä ja saavutti Yhdysvaltain albumilistan kärkiviisikon. Albumi sisälsi Houstonin parhaimpia hittejä ja klassikoita, sekä muutaman uuden kappaleen, mukaan lukien duetot ”Could I Have This Kiss Forever” (Enrique Iglesiasin kanssa), ”If I Told You That” (George Michaelin kanssa) ja ”Same Script, Different Cast” (Deborah Coxin kanssa).

Elokuussa 2001 Houston allekirjoitti merkittävän uusintasopimuksen levy-yhtiö Arista/BMG:n kanssa. Sopimus oli arvoltaan sata miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Houston lupautui sen myötä levyttämään yhtiölle kuusi uutta studioalbumia. Syntyessään sopimus oli rahalliselta arvoltaan musiikkihistorian suurin. Kaksi kuukautta myöhemmin, syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen, Houston julkaisi tulkintansa Yhdysvaltain kansallislaulusta ”The Star-Spangled Banner”. Single myi platinaa ja saavutti Yhdysvaltain singlelistalla kuudennen sijan. Niin ikään vuonna 2001 Houston kunnostautui ensi kerran elokuvatuottajana. Hänen tuotantoyhtiönsä Brownhouse rahoitti elokuvan Prinsessapäiväkirjat, joka tuotti yli sata miljoonaa dollaria Yhdysvalloissa.

 

Hieman ennen viidennen studioalbuminsa Just Whitneyn julkaisua Houston vieraili televisiossa Diane Sawyerin haastateltavana. Sawyer ja Houston keskustelivat Houstonia koskevista huumeidenkäyttösyytöksistä ja hänen yksityiselämästään. Monet kriitikot sanoivat haastattelusta olleen Houstonin uralle vain haittaa sen arkojen aiheiden vuoksi. Toiset taas olivat sitä mieltä, että se lisäsi kiinnostusta Houstonin musiikkia kohtaan ja kiihdytti hänen tuotoksiensa myyntiä. Kun Just Whitney lopulta joulukuussa 2002 julkaistiin, se sai kohtalaiset arvostelut ja debytoi Yhdysvaltain albumilistan top10:ssä. Isossa-Britanniassa se oli sitä vastoin kaupallinen pettymys. Albumi ei päässyt brittien albumilistan 75 parhaimman joukkoon, kun taas Houstonin kaikki edelliset studioalbumit olivat nousseet vähintään sijalle neljä.

Edellisiin Houstonin albumeihin verrattuna Just Whitney menestyi heikohkosti osittain sen vuoksi, ettei levy-yhtiö Arista enää juurikaan panostanut asemansa vakiinnuttaneisiin artisteihinsa, kuten Houstoniin, vaan keskittyi uusiin tulokkaisiinsa. Niinpä albumilta julkaistut singlet, ”Whatchulookinat”, ”One of Those Days” ja ”Try It On My Own” jäivät vain pieniksi listahiteiksi. Just Whitney myi Yhdysvalloissa platinaan oikeuttavan määrän, ja maailmanlaajuisesti sitä myytiin kolme miljoonaa kappaletta.

Houston tuotti vuosina 2003 ja 2004 kaksi suurta produktiota: televisioelokuva Cheetah Girls, sekä kansainvälisessä levityksessä olleen elokuvan Prinsessapäiväkirjat 2, joka tuotti yksin Yhdysvalloissa yli sata miljoonaa dollaria, josta taas kerran osa meni Houstonin tuotantoyhtiölle. Marraskuussa 2003 hän julkaisi kuudennen studioalbuminsa, jouluaiheisen One Wish: The Holiday Album. Albumi sisälsi monia joululauluklassikkoja. Se myi kultaan oikeuttavan määrän Yhdysvalloissa, ja maailmanlaajuisesti yli miljoona kappaletta.

Maaliskuussa 2004 Houston vietti viisi vuorokautta huumepotilaiden kuntoutuskeskuksessa. Sen jälkeen hän käynnisti yhdessä Natalie Colen ja serkkunsa Dionne Warwickin kanssa kansainvälisen Soul Divas konserttikiertueen, joka jatkui läpi kesän. 14. huhtikuuta 2004 Houston teki World Music Awardseissa yllätysesiintymisen esittämällä kappaleet ”I Believe In You And Me” ja ”I Will Always Love You” kunnianosoituksena pitkäaikaiselle ystävälleen Clive Davisille. Vuonna 2005 Houstonin huumeista kuntouttaminen jatkui kaksi kuukautta.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla Houston esiintyi verrattain vähän. Hän esiintyi näinä vuosina muun muassa vuoden 2006 talviolympialaisissa Torinossa.

13. syyskuuta 2006 Houston ilmoitti hakevansa avioeroa Bobby Brownista neljäntoista avioliittovuoden jälkeen. 5. huhtikuuta 2007 ilmoitettiin, että Houston oli voittanut pariskunnan tyttären Bobbi Christinan huoltajuuskiistan, kun tuomari Franz Miller luovutti lapsen huoltajuuden Houstonille. Lokakuussa 2007 julkaistiin kokoelmalevy The Ultimate Collection.

Houstonin kauan odotettu paluu varmistui kesäkuussa 2009, jolloin Houstonin levy-yhtiö, Arista, ilmoitti comeback-levyn julkaistavan 1. syyskuuta. Myöhemmin albumin nimeksi ilmoitettiin I Look To You. Levy esiteltiin ensimmäisen kerran lehdistölle Lontoossa 14. heinäkuuta 2009. Kuuntelutilaisuuksia järjestettiin myös New Yorkissa ja Los Angelesissa ja ne saivat viihdemedioiden suuren huomion. Albumi sisälsi 11 uutta kappaletta. Suurin osa kappaleista on nopeatempoisia, mutta joukossa on myös muutama balladi. Ensimmäinen radiosingle oli albumin nimeä kantava kappale 'I Look To You'.

Whitney Houston löydettiin kuolleena kylpyammeesta hotellihuoneessaan Beverly Hillsissä Kaliforniassa 11. helmikuuta 2012. Houston oli kuollessaan 48-vuotias.^[5] Kuolinsyyksi varmistui hukkuminen, joka johtui kokaiinin aiheuttamasta sydänkohtauksesta.^[6] Ennen kuolemaansa Houston oli myös nauttinut suuren määrän rauhoittavia lääkkeitä, kuten Xanaxia ja Valiumia, sekä alkoholia. Hän kärsi myös sydänsairaudesta ja hänen maksansa oli huonossa kunnossa vuosia kestäneen alkoholismin takia.

Houstonin ja Bobby Brownin ainoa lapsi, Bobbi Kristina Brown, löydettiin tajuttomana kylpyammeestaan tammikuussa 2015. Hän kuoli 26. heinäkuuta 2015.^[7] Sitä ennen häntä pidettiin keinotekoisesti koomassa. Hän oli 22-vuotias.^[8] Hänet haudattiin äitinsä viereen 3. elokuuta.^[9]

Houstonin kasvattilapsi Nick Gordon kuoli tammikuussa 2020. Häntä oli syytetty Bobbi Brownin kuolemasta, mutta vaikka hän ei joutunut rikosoikeudelliseen vastuuseen, hän maksoi omaisille 36 miljoonan dollarin korvauksen näiden nostettua siviilikanteen. Nick Gordon ja Bobbi Kristina Brown seurustelivat julkisesti Houstonin kuoleman jälkeen.^[10]

Pääartikkeli: Whitney Houstonin diskografia

Studioalbumit

• Whitney Houston (1985)
• Whitney (1987)
• I’m Your Baby Tonight (1990)
• My Love Is Your Love (1998)
• Just Whitney (2002)
• One Wish The Holiday Album (2003)
• I Look to You (2009)

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Whitney Houston.

• Kotisivut (englanniksi)
• Whitney Houston Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Talvio, Otto: Whitney Houston 1963–2012 (muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 13.2.2012. Arkistoitu 15.2.2012.